Lundurin lampaat 

Lundurissa pääelinkeinona on lampaitten kasvatus.

Noin kolmasosa Lundurin lampaista on Länsi-Islannista peräisin olevia sarvetonta kantaa. Useimmat niistä ovat valkoisia. Suurin osa meidän lampaista on sarvellista, Etelä-Islannista peräisin olevaa kantaa, ja niitten joukosta löytyy valkoisten lisäksi mustia, punertavia, harmaita ja erinäköisiä kirjavia. Muutama uuhi on perinteistä "forustufé" kantaa joka on tunnettu siitä, että ne johtavat laumaa ja löytävät tien kotiin, koska tietävät m.m. milloin lumimyrsky uhkaa.

Vaalean harmaa uuhi / Vaalean harmaa lammas 

Musta lammas /  Harmaa lammas

  Harmaa uuhi vasemmalla, musta oikealla

  Harmaa uuhi jolla valkoinen merkki päässä, lammas on punertava, tulee aikuisena valkoiseksi (írauð)

Punertava lammas jolla tummat jalat ja pää (írauð, kolótt) / Sama lammas syksyllä

Punertava lammas / Sama vuotta myöhemmin 

Uuhi jolla tummat silmienympärystät (bildótt) / toinen silmä tumma

Harmaanpunertava uuhi (grámórauð)

Musta uuhi jolla vaalea vatsa (svartbotnótt) / Samanvärinen lammmas 

Punertava lammas jolla vaalea vatsa (mórbotnótt) / Samanvärinen lammas syksyllä

  Punertava lammas jolla sukat ja läsi, johtajalamaskantaa (mórauð)

  Valkoinen uuhi jolla tummempi vatsa ja tummat silmienympärystät (svartmögubildótt), toinen lammas samanvärinen, toinen vaalea jolla tumma vatsa (svartmögótt) 

Jotenkin täplikkäät lampaat... /  Toinen niistä syksyllä

  Puoleksi musta pää?

Islantilaiset lampaat ovat vanhaa norjalaista rotua, mutta muutamaan otteeseen 1900 luvun alussa on tuotu pässejä m.m. Iso-Britaniasta. Tätä ei enää tehdä, koska lähes joka kerta tuhoisia sairauksia on tullut maahan, tiukoista karanteenipitosäännöistä huolimatta.

Kevät

Toukokuun alussa lampaat syntyvät. 

Useimmat emälampaat synnytävät kaksi lammasta, mutta nuoreimmat synnyttävät joskus vain yhden. Sen sijaan jotkut uuhet synnyttävät kolme, ja pari kertaa on jopa tullut viisi lammasta kerrallaan. Lampomisaikana lampolassa on päivystys vuorokauden ympäri, koska silloin tällöin joku emälammas tarvitsee apua synnytyksessä.

Kuvasarja lampaan synnytyksestä.

Ensimmäiset vuorokaudet lampaat viettävät lampolassa emänsä kanssa karsinoissa.

Pian ne saavat siirtyä isoimpiin karsinoihin missä ne voivat leikkiä muitten lampaitten kanssa.

Sään salliessa ne pääsevät pian ulos verryttelemään. Korvaan ne saavat vaaleanpunaisen muovimerkin mistä näkyy jokaisen lampaan numero. Tämän lisäksi korvaan leikataan perinteinen tilan merkki.

Blesa muutaman viikon ikäisenä / Pari vuotta myöhemmin, toinen lammas saman värinen kun isoäitinsä

 Lundurin korvamerkit.

Vasemmalla oleva merkki käytetään lampailla joitten äiti on sarveton tai muun värinen kuin valkoinen, sekä lampailla jotka ovat emänsä ensimmäiset lampaat. Oikealla oleva merkki käytetään lampailla joitten äiti on valkoinen ja sarvellinen.

Kesä

Kesäkuussa lampaat emoineen päästetään vapaiksi vuorille. Muutamassa kuukaudessa ne kasvavat reilun 40 kilon kokoisiksi syödessään vuoririnteillä kasvavia ruohoja ja yrttejä. Sillä aikaa kotiväki ahertelee heinänteon parissa, sillä talvisin lauma syö noin puolitoista pyöröpaalia (noin 600 kg) heinää päiväässä, ja tämän lisäksi  hevoset, sekä omat että talvisin hoidossa olevat, syövät yhden paalin. Heinä pakataan muoviin, jotta paaleja voi säilyttää talven ulkona.

Syksy

Syksyisin lampaat paimennetaan kotiin. Siihen koko suku ja naapurit osallistuvat, ja useimmat syksyn viikonloput sujuvat lampaitten etsinnän merkeissä. 

  Lampaat koottu.

  Lampaita tulossa kotiin.

Hevosia ei valitettavasti juuri näillä seuduilla pysty käyttämään, koska seudun jyrkkiä kallioita ja märkiä soita ei ylitetä kuin jalan. Koirat ovat tässä maastossa kuitenkin korvaamaton apu. Aina on muutama lammas jota ei miellytä tulla ajoissa kotiin, mutta lumen tullessa ne hakeutuvat kyllä vuorilta alas laaksoihin mistä niitä on helpompi pyydystää.

Lampaitten tultua kotiin valitaan parhaat jalostukseen, ja muista tulee ruokapöydän herkkuja. Lundur on viime vuosina ollut yksi Islannin parhaiten tuottavista tiloista, ja palkittiin vuonna 2005 Itä-Islannin parhaana lammastilana. Tilastotietoa.

Parhaimmat osat lampaasta  ovat selkä ja lonkka joita paistetaan kokonaisina uunissa tai siivuina paistinpannulla. Suosittu on myös savustettu lonkka tai lapa perunamuusin ja herneitten kera. Islantilainen lammasliha on hyvin erilainen kun Suomessa saatava Uus-Seelantilainen tai kotimainen. "Villasukkamakua" ei tässä lihassa ole. Se johtunee siitä että lampaat kulkevat vapaina ja syövät tuoretta ruohoa eikä peltoheinää. Myös lihan pakastaminen vaikuttaa makuun. Lähestulkoon kaikki osat lampaasta käytetään, monet osat kuten päät ja pässien kivekset laitetaan happamaiseen liemeen ja syödään perinteisessä talvijuhlassa þorrablótissa. Mutta muuten lammasliha on islantilaisille sekä arkiruokaa että juhlapöydän herkkua.

Talvi

Syksyisin lampaat saavat kulkea ulkona kotipelloilla kunnes lumi tulee jolloin ne otetaan lampolaan. Joulu kutsutaan täällä myös pässien juhlaksi, koska silloin astutuskausi alkaa. Yleensä muutama emälammas keinosiemennetään korkeasti arvostetuilla pässeillä.

  Lampaita syksyllä.

Ennen sitä koko laumalta on leikattu villat marraskuussa, ja ne leikataan uudelleen maaliskuussa. Villaa yhdestä lampaasta saa vuodessa noin 3 kg, suurin osa siitä syksyllä. Villasta tehdään muun muassa kuuluisat islantilaiset villapaidat. 

Tässä muutama kuva keräämisestä.

  Ennen.  Jälkeen.

Helmikuussa kaikki uuhet tutkitaan ultraäänellä, jotta saadaan selville kuinka monta lammasta jokainen tulee saamaan. Tämä helpotta työn toukouuussa.

  Tällä uuhella on sininen merkki selässään sillä se tulee saamaan yhden lampaan

 Kevättalvisin lampaat pääsevät silloin tällöin ulos raikkaaseen ilmaan, kunhan sää sallii. Ja sitten koko ruljanssi alkaa uudelleen toukokuussa kun ensimmäiset lampaat syntyvät... 

Joskus muutama lammas syntyy kuitenkin aiemmin, mikäli niitten äiti on tavannut pässin syyslaitumella.

  Vastasyntyneet lampaat 1.4 2004

  Lampaat syntyneet 7.3 2006

  Maalsikuussa syntyneitä lampaita

  Uuhet ulkona venyttelemässä raikkaassa ilmassa keväisin.

  Pässit myös.

Nuoret uuhet ulkona leikkimässä talvella.

Nimet

Kaikilla meidän uuheilla ja pässeillä on nimet, toisin kun monella tilalla missä nykyään käyetän vain numeroita tunnistukseen. Nimet kuvaavat lammasta, usein väriä tai merkkejä, tai viittaavat epäsuorasti väriin. Tavallisia ovat myös nimet jotka kuvaavat muuta ulkonäköa koskevia seikkoja, taikka luonnetta. Esimerkkejä ovat Botna (vaalea vatsa), Fönn (lumi), Úthyrna (ulosviittaavat sarvet) ja Gæf (kesy).

Osa lampaista ovat saanet nimen siitä, millä alueella ne kulkevat kesäisin, taikka muista tapahtumista niitten elämässä, vaikkapa synnytyksestä tai paimentamisesta. Jotkut lampaat saavat nimensä muunneltuna omistajan nimestä, taikka muista henkilöistä jotka ovat tulleet sen kanssa kosketuksiin. Uuhet saavat myös joskus tavallisia naistennimiä. Esimerkkejä näistä ovat Geira (omistaja Ásgeir), Slenja (kulkee Slenjudalurissa) ja Fimma (oli yksi viidestä siskosta).

 Eläin- sekä kasvinimiä käytetään jonkun verran. Näitä nimiä on mm. Dúfa (kyyhkynen) ja Sóley (voikukka). Mutta jotkut nimet ovat melko kummallisia, ja vaikkuttavat olevan tyhjästä temmattuja, kuten Blaðra (ilmapallo), Pera (päärynä) sekä Tuska (rätti)...